Hei Luna!
Hei Mars!
Hei Kallisto!
Hei te, ketkä olette päässeet näkemään Saturnuksen jylhät renkaat,
ja Enceladuksen selestiaaliset geysirit paljaine silminenne!
KAPITALISMIN TELEOLOGIA
Johdanto – kapitalismin resursseja keskittävästä funktiosta.
Telos (τέλος) tarkoittaa loppua, päämäärää, tavoitetta. Teleologia vastaavasti tarkoittaa ymmärryksen tai selittämisen tapaa, joka tarkastelee ilmiöitä päämäärälähtöisesti. Käsitteen yhtenäistämiseen, kehittämiseen ja popularisoimiseen keskeisimmin vaikuttanut ajattelija, Aristoteles, uskoi, että mikään tarkoitus ei tule ulkoa. Sen sijaan hän ajatteli tarkoituksen olevan organismin sisäinen päämäärärakenne (entelecheia). Mikäli havainnollistetaan tätä ajatusta mielikuvan avulla, niin esimerkiksi siemenen lopullinen ja siihen ikään kuin sisään ”ohjelmoitu” tarkoitus on kasvaa puuksi. Vaikka teleologisen ajattelun ja selittämisen asema onkin, ainakin Darwinin ajoista alkaen, heikentynyt nykyaikaisessa tieteessä, uskon sillä olevan edelleen paikkansa – jos ei muuten, niin ainakin ajatuksia herättävän pohdinnan työkaluna. Käytän tätä näkökulmaa apuna yhden aikamme keskeisimmän aatteen ja maailmantaloutta ajavan voiman, kapitalismin, luonteen avaamisessa hypoteettisella tasolla. Pyrkimykseni ei ole tieteellinen selittäminen, sillä tutkittavan ilmiön luonne ja kompleksisuus tekee tieteen kriteerinä toimivan tarkan ja empiirisesti testattavissa olevan näytön mahdottomaksi.
Mikä on se tavoite, jota kohti kapitalismi saattaisi pyrkiä – siis se tavoite, jonka kapitalismi ”voimana” sisältää toistaiseksi toteutumattomana potentiaalina? En usko, että vastausten lukumäärä on rajoitettavissa vain yhteen, sillä kapitalismi toimii yhtä aikaa useilla elämän, sosiaalisen toiminnan, teknologian, politiikan, jne. alueilla, mutta nostan yhden ylitse muiden. Kapitalismin eräs keskeisimpiä toimintoja on näet resurssien keskittäminen – periferioilta keskuksiin päin. Tämä ilmenee sosiaalista hierarkiaa ja instituutioita tarkastelemalla: osa ihmisistä on muita varakkaampia, koska heidän varallisuutensa on seurausta kollektiivisesta varojen keskittämisestä lukuisilta toimijoilta. – Yritysjohtaja esimerkiksi tienaa myymällä tuotetta tai palvelua, jota muut ihmiset tai yritykset kokevat tarvitsevansa, mikä johtaa varallisuuden virtaamiseen hänen suuntaansa. Vastaavasti instituutioiden tasolla yritykset ja valtiot myyvät raaka-aineita ja tuotteita ihmisille, toisille yrityksille, ja valtioille, jolloin varallisuus keskittyy niille. Mitä varakkaampi on henkilö tai instituutio, sen todennäköisempää, että se on onnistunut luomaan kattavan ja maantieteellisesti katsottuna laajan vaihdantaverkoston, joka liikuttaa varallisuutta perifeerisiltä alueilta sen keskitettyyn omistukseen. Varallisuudella tarkoitan niin rahaa, kuin muitakin omistettavia ja hyödynnettäviä resursseja – raaka-aineita, tuotteita, teknologiaa, maata ja työvoimaa.
Ihminen, elämä, ja laajentuminen.
Teleologiaa pohdittaessa seuraavaksi on kysyttävä mikä on se tarkoitus, jonka vuoksi kapitalismi pyrkii keskittämään resursseja. Tähän kysymykseen, samoin kuin edelliseenkin, on mahdollista ottaa monta näkökulmaa. Ehkä lopullinen pyrkimys on vallan lisääminen, kuten Nietzsche saattaisi vastata? Yksilöiden tahto hallita, dominoida, olla sosiaalisen hierarkian huipulla? Vaikka tämä varmasti onkin osaltaan pätevä näkökulma – tukeehan sitä esimerkiksi tutkimus joka on osoittanut, että erityisesti narsistiset ja machiavellistiset piirteet korreloivat korkeiden hierarkkisten asemien kanssa (huom. ilmiö ei ole universaali) – ei sitä voi ottaa teleologiseksi selitykseksi, koska se on luonteeltaan psykologinen ja etenee ikään kuin ”alhaalta ylöspäin”. Etsin vastausta tulevaisuudesta, en nykyhetken tilanteista. Uskon, että vastaukselle antaa suuntaa Stewardilainen kulttuuriekologinen näkökulma. Julian Steward (1902-1972) katsoi, että kulttuurin tehtävä on mahdollistaa yhteisöjen sopeutuminen mitä erilaisimpiin luonnonympäristöihin. Kulttuurin osa-alueista teknologia toimii Stewardin katsomuksessa keskeisimpänä siltana hankalien elinympäristöjen ja niissä elämän mahdollistumisen välillä. Jos mietitään havainnollistavia esimerkkejä, niin Pohjois-Kanadan inuiiteilla teknologiaan nojaaminen ympäristöön sopeutumisessa näkyy siinä, että he käyttävät tulta ja turkisvaatteita sopeutuakseen äärimmäisen kylmiin elinolosuhteisiin. Ja kun liikutaan modernin teknologian korkeimpiin saavutuksiin, ihmiset ovat ydinsukellusveneiden avulla onnistuneet operoimaan merenpohjissa pitkinäkin ajanjaksoina – ja samoin planeettamme kiertoradan olemme onnistuneet asuttamaan kansainvälisen avaruusaseman (ISS) ja täydennyslentojen avulla. (ISS on ollut pysyvästi asutettu vuodesta 2000 asti). Edelleen, Nasan meneillään oleva Artemis-projekti pyrkii lähitulevaisuudessa tekemään saman saavutuksen Kuussa.
Laajentumaan olemme aina pyrkineet; ensimmäisistä valloitusretkistä Atlantin ylittämiseen, tiedon asteittaisesta lisäämisestä avaruuslentoihin. Eikä tämä kosketa vain ihmisiä – elämä kokonaisuudessaan tuntuu pyrkivän siihen. Jatkuvasti löydämme uutta yksinkertaista elämää, joka on onnistunut soluttautumaan mitä ankarampiin ympäristöihin; syvällä maan alla ja merissä, jopa kiehuvan kuumissa lämpötiloissakin, elämä on löytänyt keinon selviytyä. Tällaista laajentumista, vain ”kertaluokkaa isommassa” mittakaavassa, esitän yhdeksi kapitalismin tärkeimmistä teloksista.
Kuinka kapitalismi mahdollistaa laajentumisen?
Kun puhutaan potentiaalisesta seuraavasta askeleesta – elämän laajentumisesta Maapallon ulkopuolelle ja toisille taivaankappaleille – on kyseessä valtava ja ennennäkemätön teknologis-evolutiivinen harppaus. Valtavat projektit vaativat tuekseen valtavaa keskittyneisyyttä – suunnan, tavoitteiden, toimeenpanon ja resurssien suhteen. Kuvittele, pystyisikö armeija jonka jäsenillä on jokaisella omat suunnitelmansa, valtaamaan alueita tai puolustautumaan hyökkäyksiltä? Tai pystyisikö joukkue, jonka pelaajilla ei ole koherenttia pelistrategiaa, voittamaan? Tässä nousee esiin kapitalismin resursseja keskittävän funktion merkitys: instituutiot – nimellisesti yritykset ja valtiot – haalivat kasaan resursseja perifeerisiltä alueilta suhteellisen pienen keskushallinnon käyttöön, joka pienen kokonsa vuoksi kykenee tehokkaasti organisoimaan toimintaa ja käyttämään resursseja kohdistuneen visionsa toimeenpanoon. Valtioilla on tietenkin välttämättä useita yhtäaikaisia visioita – maanpuolustus, sosiaaliset palvelut, tieteellisen tutkimuksen ja teknologian kehittäminen useilla niiden kentillä, jne., eivätkä ne voi siten täysipainoisesti keskittyä avaruusteknologian kehittämiseen. Sama ei kuitenkaan päde yrityksiin, jotka voivat omistautua vain tämän yhden ja ainoan vision edistämiseen.
Seuraavaksi: harppaus avaruuteen?
Miksi monet maailman varakkaimmat valtiot, ja ihmiset kuten Elon Musk ja Jeff Bezos, ovat kiinnittäneet katseensa avaruuteen, ellei sillä olisi jonkinlaista korkean tason merkitystä tulevaisuuden kannalta? Kuitenkin, jos elämälle on niin luonteenomaista laajentuminen, ja jos ihminen elämän muotona luonteenomaisesti pyrkii siihen, niin on jossain vaiheessa laajentumisen rajojen välttämättä tultava vastaan. Kuten Rooman klubin jo vuonna 1972 julkaisemassa tutkimuksessa esitettiin (The Limits to Growth, Meadows et al.), Maapallon resurssit – esimerkiksi fossiiliset polttoaineet ja monet teollisuudelle tärkeät metallit – eivät voi riittää tukemaan loputonta kasvua. Kasvun jatkuminen ei ole tietenkään varmaa, mutta kapitalistiset talousjärjestelmät nojaavat siihen periaatteellisesti. Kapitalistisen talousjärjestelmän jatkuessa avaruudesta resursseja löytyisi valtavat määrät lisää, mikäli vain hallitsisimme niiden käyttöönottoon vaadittavan teknologian. Tietenkin tähän liittyy oletus siitä, että teollisuuden ja väestön kasvu todella pyrkivät jatkumaan loputtomiin, eivätkä tule tasaantumaan missään vaiheessa, mutta tämänhetkinen kehitys vaikuttaisi olevan jokseenkin siihen suuntaan.
Toisaalta se, että elämä ei ole kiinnittynyt vain yhteen paikallisuuteen – Maapallolle – vähentää elämän jatkuvuuden prekaariutta kataklysmisten tapahtumien, kuten suuren asteroidi-iskun, ydinsodan tai supertulivuorenpurkauksen edessä. Kuten sanotaan: ”ei kannata laittaa kaikkia munia yhteen koriin”. Kenties suurin teko, jonka ihminen kykenee suhteellisessa lähitulevaisuudessa tekemään itselleen ja muulle elämälle, saattaakin olla Nooan arkin kaltainen projekti levittää elämää Maapallolta toisille taivaankappaleille – sellaisille, joilla sitä ei jo valmiiksi ole? Ja kenties kapitalismi, nykyajan globaalina talousjärjestelmänä pyrkii osaltaan ajamaan kehitystä siihen suuntaan?
Vastaa