Teknologisen kehityksen luonteesta.
Elämme jälleen eräänlaisen suuren murroksen kynnysaikaa. Nopeammin kuin meille valkenevat arkeemme hivuttautuvien teknologioiden lopulliset vaikutukset ja seuraamukset, kehitämme ja valjastamme käyttöömme jo uutta. Aluksi tulivat tietokoneet ja internet, sitten älypuhelimet, ja seuraavaksi sekä oletettavasti näitä suurempana tekoäly. Kuinka tämä kehitys tulee vaikuttamaan ihmisyyteemme ja yhteiskuntiimme? Mitä ovat sen myönteiset ja kielteiset vaikutukset? Näitä kysymyksiä pyrin seuraavaksi hieman kartoittamaan.
Puhuttaessa minkä tahansa teknologian tulevaisuutta koskettavista vaikutuksista on ensi alkuun tärkeää pitää mielessä, että asiaa koskevien ennusteiden on välttämättä jäätävä vain arvausten tasolle. Teknologian historiallinen kehitys muodostaa hyvin monimutkaisesti haarautuvan ja useista keskenään risteytyvistä linjoista rakentuvan verkoston – yksi innovaatio johtaa toiseen ja usein käy niin, että kaksi tai useampi innovaatiota yhdistyvät keskenään, tai niitä voidaan muulla tavoin soveltaa toistensa kehitykseen. Esimerkiksi: 1700-luvun puolen välin jälkeen sähkön ominaisuuksia alettiin ymmärtää paremmin. Tämä johti myöhemmin mm. sähkömoottorin ja virtapiirien keksimiseen, jotka kuten kaikki tietävät, löytävät käyttötarkoituksia hyvin laajalta alueelta. Sama innovaatio johti välillisesti myös esimerkiksi lennättimen keksimiseen vuonna 1838. Myöhemmin virtapiirejä opittiin käyttämään logiikkatehtävien suorittamiseen, mikä mahdollisti tietokoneen synnyn. Lennättimen keksiminen puolestaan vaikutti puhelimen keksimiseen, ja puhelimen ja tietokoneen innovaatiot vaikuttivat yhdessä internetin keksimiseen. Listaa voisi jatkaa paljon pidemmälle niin innovaatioiden laajuudessa, kuin historiallisena aikajatkumonakin – ensimmäisistä kivityökaluista aina nykyaikaisimpiin keksintöihin saakka.
Jos matkustaisimme aikakoneella 1800-luvulle ja pyytäisimme Michael Faradayta ennustamaan, kuinka hänen juuri löytämäänsä sähkömagneettista induktiota saatettaisiin tulla hyödyntämään tulevaisuudessa, kuinka lähelle mahtaisivat hänen arvauksensa osua? Osaisiko hän ennustaa radion ja television synnyn? Entä hiukkaskiihdyttimen, tai tokamak-reaktorin synnyn? Ei varmastikaan. Ja mitä kauemmas tulevaisuuteen edetään, sen mahdottomammaksi ennusteiden tekeminen välttämättä muuttuu.
Tämä mielessä pitäen koetan piirtää karkean ja varovaisen hahmotuksen siitä, minkälainen tekoälyyn liittyvä kehitys saattaa olla mahdollista lähitulevaisuudessa. Pyrin lisäksi arvioimaan tämän kehityksen myönteisiä ja kielteisiä vaikutuksia sen perusteella, minkälaisia kaavoja olen havainnut viimeaikaisessa aiheeseen liittyvässä kehityksessä.
Tekoälyn informatiiviset sovellutukset ja niihin liittyvät riskit.
Uskon, että useimmilla lukijoilla on jo valmiiksi jonkinasteinen käsitys tekoälyn toiminnasta, joten pidättäydyn tekemästä yksityiskohtaista selostusta siitä. Koherenssin vuoksi kertaan kuitenkin oleellisimmat seikat. Useimmiten kun puhutaan tekoälystä, viitataan käsitteellä nk. kielimalleihin – näitä ovat esimerkiksi Open AI:n ChatGPT, Googlen Gemini, Microsoftin Copilot ja xAI:n Grok. Menemättä lainkaan yksityiskohtiin, käytännöllisesti katsottuna kielimalli toimii siten, että käyttäjä antaa sille komentokehotteen, minkä jälkeen tekoäly vastaa annettuun kehotteeseen koulutusmateriaalinsa pohjalta. Kielimallien kouluttamiseen käytetään valtavia ja versio versiolta suurempia datamassoja – lähinnä internetin avoimia tietokantoja. Voidaan ajatella, että ne ovat ”lukeneet” kirjallisuutta ja muuta informaatiota useita kertaluokkia enemmän, kuin yksikään ihminen kykenee elämänsä aikana lukemaan.
Seuraavaksi siirryn tarkastelemaan tekoälyn sovellutuksia. Jaottelen tekoälyn sovellutukset alkuun kahteen suurempaan kategoriaan: (1.) informatiivisiin, ja (2.) operatiivisiin. Informatiiviset sovellutukset koskettavat tekoälyn kielellisiä, tai muuten tietoon ja tiedon käsittelyyn liittyviä sovellutuksia. Operatiivisilla sovellutuksilla puolestaan tarkoitan niitä, joissa tekoäly toimii fyysisesti osana ei-digitaalista maailmaamme – siis robotiikkaan ja automaatioon liittyviä sovellutuksia. Nämä kategoriat voivat ristetä keskenään (ja osassa tapauksia paljonkin) mutta pyrin jaottelulla lähinnä selkeyttämään kirjoitukseni jäsennystä, varsinaisen tieteellistarkan spesifioinnin sijaan.
Jos mietitään tekoälyn informatiivisia sovellutuksia, niin sekä sen hyödyt että haitat voidaan edelleen jakaa kahteen kategoriaan – (1.a.) tietoon ja mis- ja disinformaatioon liittyviin, ja (1.b.) valvontaan liittyviin. Käsittelen näistä seuraavaksi ensiksi mainittua.
Informatiivisista, tietoon ja mis- ja disinformaatioon liittyvistä tekoälyn sovellutuksista: tekoäly ja erityisesti ”chatbotit” ovat olleet niiden käyttöönottoa seuranneiden noin viiden vuoden ajan kasvavissa määrin uutisoinnin kohteena – ja samoin niihin usein rinnastettu valheellisen tiedon mahdollisuus. Voiko tekoälyn tuottamaan tietoon luottaa? Vastaus ei ole aivan yksiselitteinen. Oikein käytettynä tekoäly voi olla erittäin tehokas työkalu tiedon etsimisessä ja uuden tiedon oppimisessa sekä tuottamisessa. Painotus on kuitenkin sanassa työkalu – tekoäly on vanhaa sananpartta lainaten hyvä renki, mutta huono isäntä. Tekoäly-työkalun oikeaoppinen käyttö vaatii käyttäjältä ensisijaisesti hyvää kriittisen ajattelun taitoa – on osattava kirjoittaa oikeanlaisia ja riittävän tarkkoja komentokehotteita, sekä kyettävä kyseenalaistamaan tekoälyn tuottama tieto ja tarvittaessa varmentamaan sen pätevyys luotettavista lähteistä. Laiska isäntä on vaarassa muuttua rengiksi.
Tekoäly onkin löytänyt sovellutuksia esimerkiksi kouluissa ja yliopistoissa, joissa sen käyttöä on yhdistelty osaan tehtävänannoista. Mielestäni tämä on myönteistä – on hyvä pysyä teknologisen kehityksen mukana ja valistaa kouluissa tekoälyn oikeaoppisesta käytöstä sen sijaan, että kiellettäisiin sen käyttö oppilailta kokonaan. Toisaalta tekoäly on kuitenkin luonut uudenlaisia haasteita opetukseen – sen avulla voidaan esimerkiksi kirjoittaa esseitä mistä tahansa aiheesta silmänräpäyksessä, ja nykyisin opettajat joutuvatkin miettimään paljon, onko palautettavan tehtävän tehnyt oppilas vai tekoäly.
Käytän tätä ajatusta aidon ja valheellisen tunnistamisesta aasinsiltana disinformaatioon. Moni on varmasti huomannut internetissä ja sosiaalisissa medioissa leviäviä tekoälyvideoita, joista osa alkaa olemaan miltei erottamattomia todellisuudesta. Lisäksi kasvavissa määrin useiden medioiden kommenttikenttiä asuttavat tekoälyllä tuotetut viestit. Alamme pian olla siinä pisteessä, että jokaisen mediasisällön kohdalla on mietittävä, onko sen taustalla ihminen vai tekoäly – ja välillä asiaan voi olla vaikea saada lopullista ymmärrystä. On helppoa huomata, kuinka tällainen teknologia on valjastettavissa propagandakäyttöön: väärennetyt ja tiettyä poliittista agendaa tai ideologiaa viestivät uutissisällöt, videot ja kommentit vaikuttavat tilanteessamme jopa vääjäämättömiltä. Esimerkiksi Venäjän propagandakoneiston onkin jo pitkään huomattu harjoittavan tällaista valheellista toimintaa.
Toistaiseksi on ollut puhe ihmisten luomasta, tarkoituksellisesti tuotetusta disinformaatiosta. Vähintäänkin yhtäläinen, misinformaatioon liittyvä uhka syntyy siitä, kun tekoäly alkaa ”kierrättämään” eli uudelleenkäyttämään aikaisemmin itsetuottamaansa sisältöä. Kuvitellaan tilanne jossa henkilö X, joka on esimerkiksi journalisti, pyytää tekoälyä hakemaan internetistä tietoa johonkin kysymykseensä. Tekoäly käy läpi internetin tietokannan ja antaa avoimeen kirjallisuusmateriaaliin pohjautuvan vastauksen, jonka on kirjoittanut elävä ihminen. Henkilö X käyttää tätä vastausta lehteen kirjoittamassaan uutisartikkelissa. Hän ei kuitenkaan käynyt selaamassa läpi mainittua lähdettä, eli alkuperäistä kirjallisuusmateriaalia, tarkistaakseen tekoälyn antaman informaation paikkaansapitävyyttä – ja hänen komentokehotteensa oli epätarkka, joten tekoäly oli poiminut vastaukseensa kontekstista irrallista informaatiota. Myöhemmin uutisartikkeli, jonka henkilö X kirjoitti ja joka sittemmin julkaistiin, päätyi tekoälyn tietokantaan, ja siihen sisältyvää tietoa käytettiin uuden tiedon tuottamiseen. Huomaamme kuinka tässä on uhkana syntyä ketju, jossa tiedon laatu pääsee porras portaalta heikkenemään.
Jotkut ovatkin ennustaneet, että tulevaisuudessa internetiin sisältyvä tieto tulee olemaan niin valheellista ja todellisuudesta irtaantunutta, että koko internetin käyttö joudutaan ennen pitkää lopettamaan. En tiedä, tuleeko näin käymään, mutta se vaikuttaa yhdeltä mahdolliselta kehityskululta. On tietysti pidettävä mielessä, että valheelliselta informaatiolta suojautumiseksi tekoälyyn voidaan sisäänrakentaa valheellisuutta estäviä mekanismeja – esimerkiksi lähdetietovaatimuksien pohjalta – mikä heikentää tällaisen tulevaisuuden mahdollisuutta.
Siirrymme nyt toiseen mainittuun informatiivisten sovellutuksien kategoriaan, joka sisältää tekoälyn valvontasovellutukset. Tekoälykielimallit ovat yhdessä asiassa erityisen tehokkaita – ne kykenevät nopeasti käymään läpi valtavia määriä informaatiota ja vastaamaan sen pohjalta annettuihin komentokehotteisiin. Tämä mielessä pitäen: jos tietokantana ei käytetäkään internetin avoimen pääsyn kirjallisuutta ja muuta avointa materiaalia, vaan esimerkiksi yksityisten henkilöiden selaushistorioita, mainonnan kohdistamista varten kerättyä tietoa, sijaintitietoja, valvontakameroiden nauhoitteita, ym. digitaalisia jälkiä ja informaatiota, voimme helposti kuvitella tällaisen järjestelmän tehokkuuden valvonnan työkaluna. Tekoälyä hallitseva ihminen voi pyytää tekoälyä antamaan listan kaikista tietokannassa olevista ihmisistä jotka ovat, sanotaan vaikkapa, vierailleet eBay-sivustolla, tai ostaneet auton vuonna 2023. Toisaalta aivan yhtä helposti, sekä vaarallisemmin sovellettuna, sen avulla voitaisiin kategorisoida ihmisiä heidän poliittisten ja ideologisten vakaumustensa perusteella.
Vaikka tämä kuulostaneekin monen mielestä dystooppiselta tieteisfiktiolta, on hieman vastaavankaltaista järjestelmää todellisuudessa käytetty jo sodankäynnissä. Esimerkiksi Israelin Lavender-järjestelmä hyödynsi tekoälyä Hamasiin yhteydessä olevien palestiinalaisten tunnistamisessa, minkä jälkeen näitä tekoälyn maalittamia ja epäonnisia ”kohteita” pommitettiin. Mielestäni ei ole lainkaan mahdotonta kuvitella vastaavankaltaista järjestelmää, joka ei perustu yksinomaan sotilaallisen tiedustelun käytössä oleviin tietokantoihin, vaan koko internet-tietokantaan laajemmin ymmärrettynä. Tämä herättää huolta siitä, kuinka paljon ja kuinka yksityiskohtaisesti meistä kerätään tietoa, ja mihin käyttöön tämä tieto saattaa viime kädessä päätyä.
Tekoälyn operatiiviset sovellutukset.
Tulevina vuosina ja kasvavissa määrin tulemme huomaamaan, kuinka tekoäly ei enää rajoitu yksinomaan digitaaliseen ympäristöön, vaan laajenee asuttamaan ja ohjaamaan fyysisiä robottikehoja. Tekoälyavusteinen automatisaatio tulee ensiksi ja voimakkaimmin näkymään sellaisessa toiminnassa, mikä vaatii suhteellisen yksinkertaista manuaalista työtä – varastoissa, tehdaslinjoilla ja logistisen kuljetuksen saroilla. Yritysten näkökulmasta tämä kehitys on ehdottoman myönteistä: robotti, joka ei alkuinvestoinnin jälkeen vaadi enää ylimääräisiä kustannuksia (pl. sähkö ja ajoittaiset korjauskustannukset), on pitkällä aikavälillä halvempi, kuin työntekijä jolle maksetaan työehtosopimuksen mukaista palkkaa, ja joka tarvitsee ajoittaisia taukoja ja lepoa. Mainittujen alojen työntekijöiden näkökulmasta tilanne on kuitenkin toisenlainen. Kysymykseksi muodostuukin: kuinka paljon työttömyyttä tulee tekoälyin ”superladattu” automatisaatio lopulta lisäämään tulevaisuudessa?
Yksityiskohtaisia lukuja on tässä vaiheessa tietenkin mahdotonta esittää. Voimme kuitenkin jonkinlaisia päätelmiä kehityksen suhteen tehdä: se, että monet yksinkertaiset manuaaliset työt (liukuhihnatyöt, varastotyöt ja kuljetustyöt) korvataan roboteilla, tulee todennäköisesti kohottamaan koulutustasovaatimuksia – ihmisten on yhä enemmän kouluttauduttava sellaisiin työnkuviin, jotka ovat yhä toistaiseksi liian monimutkaisia robottien suoritettavaksi. Tähän asti robottien kykenevyyttä työntekoon on rajoittanut niiden puutokset monipuolisten työtehtävien suorittamisessa – laite on suunniteltu tarkkaan rajoitettua työnkuvaa varten, jonka se suorittaa nopeasti ja tehokkaasti. Teollisuuden robotti voi olla esimerkiksi rei’itin, särmääjä, hitsaaja, kokoonpanija tai kuljetin, mutta harvoin yksi ja sama robotti kykenee suorittamaan kaikkia näitä toimenpiteitä. Tulevaisuudessa robotit tulevat kuitenkin kykenemään yhä monipuolisempaan työntekoon.
Mikäli katsotaan Boston Dynamicsin (jota pidän yhtenä modernin robottiteknologian johtavista yhtiöistä) uusimpaa mallistoa, on heillä kehitteillä monipuoliseen varastotyöhön kykenevä humanoidirobotti – se osaa esimerkiksi autonomisesti etsiä hyllystä oikean osan tai kappaleen ja siirtää sen seuraavalle työasemalle. Amazonin keskusvarastoilla tuotteiden siirtely eli logistiikka on hyvin pitkälti jo ulkoistettu roboteille. Toisaalta moniin sähköajoneuvoihin, mm. takseihin ja rekkoihin, on kehitetty edistyneitä autopilottijärjestelmiä. Tämä kehitys, vaikka onkin edelleen lapsen kengissään, tulee edistymään tulevaisuudessa, ja sen vaikutuksia työllisyyteen ja koulutuksen vaatimuksiin on tärkeä miettiä ajoissa.
Seuraavaksi palaan vielä sodankäynnin aiheeseen, sillä useimmat teknologiat jotka ovat löytäneet tiensä arkikäyttöön, ovat löytäneet tiensä yhtälailla ja valitettavan usein sinnekin. Kuten useimmat tietävät, Ukrainan sota on toiminut koealustana modernille drooni- eli lennokkisodankäynnille. Toistaiseksi lennokit vielä vaativat ihmisten kauko-ohjausta – voidaanko kuvitella, että automatisaatio löytäisi tulevaisuudessa tiensä drooniteknologiaankin? Että lennokit varustettaisiin tekoälyllä, joka mahdollistaisi niiden automaattisen kohteen paikannuksen ja navigoinnin esimerkiksi Lavender-järjestelmän kaltaisen tietokannan ja kasvojentunnistuksen avulla? Mielestäni tällainen kehityskulku vaikuttaa ennemmin todennäköiseltä, kuin epävarmalta.
Tekoäly ja tasa-arvo.
Muutama päivä sitten Open AI:n toimitusjohtaja Sam Altman esiintyi Jimmy Fallonin The Tonight Showssa ja väitti lujalla vakaumuksella, että tekoäly tulee parantamaan epätasa-arvoisuutta. Altmania ei tietenkään voida pitää puolueettomana henkilönä tällaista väitettä esittämään – todennäköisesti asian laita tulee olemaan suurelta osin päinvastainen. Mikäli tarkastellaan historiaa, niin uusilla teknologioilla on usein ollut taipumuksena hyödyttää osaa ihmisistä ja kasata syntyneet haitat epäonnisemman osan harteille. Jälkiteollisissa yhteiskunnissa olemme pitkälti sokeutuneet teknologiateollisuuden haittapuolille, koska monet likaisimmat, vaarallisimmat ja epäeettisimmät työt on ulkoistettu perifeerisille alueille – jos katsotaan esimerkiksi elektroniikkatuotteiden valmistusta, niin monet niissä käytettävät raaka-aineet saadaan kaivostoiminnan avulla kehitysmaista. Tällöin työturvallisuuden ja minimipalkan kaltaiset konseptit pääsevät harvoin toteutumaan ja monet tuotteet, joita siisteistä kivijalkaliikkeistä ostamme, saattavatkin olla osin ja meille tietämättömästi heikossa asemassa olevien ihmisten hiellä, verellä ja kyynelillä valmistettuja.
Toisaalta on aihetta miettiä tekoälyn ympäristövaikutuksia. Tekoälydatakeskukset käyttävät suhteellisesti katsottuna suuria määriä sähköä yksittäisiinkin komentokehotteisiin vastaamiseen. Ne myös tuottavat paljon hukkalämpöä, mikä vaikuttaa tulevaisuudessa kasvavissa määrin ilmaston lämpenemiseen. Näillä ympäristövaikutuksilla on kauaskantoisia ja arvaamattomia seurauksia epätasa-arvoisuuden kehitykseen globaalilla tasolla – maapallon keskilämpötilan kasvuhan ei tarkoita sitä, että ilmastovaikutukset olisivat samanlaisia joka puolilla maailmaa, vaan eri paikallisuudet reagoivat keskilämpötilan kasvuun eri tavoin. Ympäristötutkimus on havainnut, että mm. merivirrat reagoivat voimakkaasti ilmaston lämpenemiseen, mikä voi lisätä äärimmäisiä sääilmiöitä tietyissä maailman kolkissa – esimerkiksi El-Niñon vaikutusalueella voi osa alueista kärsiä lisääntyvästä kuivuudesta samalla, kun osalla alueista lisääntyvät rankkasateet ja suuret trooppiset myrskyt. Pienetkin muutokset Maapallon keskilämpötilaan vaikuttavat ihmisiin ja heidän elämiinsä ympäripuolilla maailmaa ja usein sellaisten mekanismien kautta, joita emme ymmärrä täysin – mikä tuo jälkiteollisten maiden tekoälykehitykseen toisen ulottuvuuden globaalissa tasa-arvon kysymyksessä.
Mikäli nyt siirrytään tekoälykehityksen epätasa-arvopuolen katsannossa globaalilta tasolta yksittäisten valtioiden tasolle, niin kenties suurin uhka syntyy tekoälyn ajatustoimintaa jakavasta vaikutuksesta. Mitä tällä tarkoitan on yksinkertaisesti, että tekoäly vaikuttaa eri tavoin ihmisiin, jotka ovat sen käytössä aiemmin mainitun vertauskuvan mukaan joko ”hyviä isäntiä” tai ”laiskoja renkiä”: Kehittyneemmän ajattelukyvyn omaavat ihmiset voivat käyttää tekoälyä työkaluna, joka tehostaa heidän ajatteluaan, kun taas muut ihmiset tulevat ulkoistamaan omaa ajatteluaan sille – surkastuttaen samalla omaa luonnollista ajattelukykyään. Voimme huomata, kuinka tämä tulee mahdollisesti (riippuen kuitenkin tekoälyn käytön lopullisesta laajuudesta) jakamaan ihmisiä kahteen luokkaan – niihin, jotka hallitsevat tekoälyn käytön ja niihin, joita tekoäly hallitsee tai joita sen avulla hallitaan.
Tämä mielessä pitäen Yhdysvaltojen kehitys koulutuksen suhteen vaikuttaa vaaralliselta. NLI-instituutin mukaan 54% yhdysvaltalaisista aikuisista lukee 6.-luokkalaisen tasolla, ja 64% 4.-luokkalaisista ei osaa lukea sujuvasti. NAEP havaitsee 4.- ja 8.-luokkalaisten lukutaidon heikentyneen katkeamatta noin vuodesta 2017 lähtien ja romahtaneen voimakkaasti koronapandemian alusta 2019 vuoteen 2024 saakka (ks. NAEP Report Card: Reading ). Kehityksen kulku vaikuttaa siis olevan selkeästi alaspäin, ja yhdistettynä yleistyvään tekoälyn käyttöön (tai digikuluttajuuteen yleisemminkin), on vaikea nähdä tulevaisuuden tilannetta optimistisesti. Huolestuttavaa on, että PISA-tulokset vuoteen 2023 saakka osoittavat vastaavankaltaista kehityskulkua Suomessakin.
Tekoälykehityksen holistisempi näkemys.
Olen tähän asti tarkoituksellisesti korostanut tekoälystä syntyvien haittapuolien asemaa – niihinhän on ensiarvoisen tärkeä kiinnittää huomiota – mutta toivottavasti tulevaisuus tulee tuomaan enemmän esille sen valoisampia puolia. Tahdonkin lopettaa tämän kirjoituksen korkeampaan nuottiin.
Kenties mielenkiintoisin tekoälyn kehityssuunta tulee Yhdysvaltojen ”Stargate”-nimisestä projektista. Projektia varten lukuisat teknologia-alan yritykset, joihin lukeutuvat muun muassa Open AI, Oracle ja Softbank, ovat muodostaneet koalition, jonka tarkoituksena on rakentaa maailman suurin tekoälydatakeskus Texasiin. Projektiin on tähän päivään mennessä investoitu noin 100 miljardia dollaria, mutta hankkeen valmistuessa alkuperäisen suunnitelman mukaan vuonna 2029, tulee sen kokonaiskustannus nousemaan noin puolen biljoonan dollarin hintaluokkaan (500 mrd.). Projekti on valtavan mittakaavansa vuoksi rinnastettu jopa Manhattan-projektiin.
Stargate-hankkeen ollessa onnistunut, eikä vain paisuteltu finanssikupla joka farssinomaisesti puhkeaa, tulee siitä olemaan valtavasti hyötyä kaikilla tieteen ja teknologian kentillä. Utopistisimmat ennusteet väittävät esimerkiksi, että toimintaan astuessaan Stargate-hyödynteinen lääketiede kykenee tunnistamaan ja diagnosoimaan henkilöllä syövän, sekä kehittämään yksilöidyn mRNA-pohjaisen syöpärokotteen 48 tunnissa (Larry Ellison, Oraclen toimitusjohtaja) – asennoituisin kuitenkin varovaisuudella näin optimistisiin ennusteisiin. Varmaa on kuitenkin, että hanke onnistuessaan tulee viemään patologista tutkimusta hurjasti eteenpäin – tekoäly on jo aikaisemmin osoittautunut tehokkaaksi työkaluksi lääketieteessä ja biologiassa; esimerkiksi Google DeepMindin Alpha Fold -tekoälyn avulla onnistuttiin hyvin nopealla aikataululla ratkaisemaan rakennebiologeja ja biofyysikkoja siihen asti paljon askarruttaneita proteiinien laskostumisongelmia.
Tekoäly löytää käyttöä myös suunnittelutyökaluna insinööritieteissä – sen avulla voidaan nopeasti suunnitella teknisesti soveltuvia komponentteja hienosäädettyjen parametrien mukaan, mikä mahdollistaa mallien ja kappaleiden optimoimisen ennennäkemättömällä tarkkuudella ja vaivattomuudella. Lisäksi tekoäly voi todennäköisesti auttaa ympäristötutkimuksessa, sillä se on tehokas etsimään toistuvia kaavoja valtavista ja sekasortoisen oloisista datamassoista. Ja nämä harvat esimerkit vain raapaisevat tulevan teknologian potentiaalisia käyttömahdollisuuksia: ehkä tekoäly yhdessä ITER:in tulevien löytöjen kanssa vihdoin avaavat fuusiovoiman energiantuotantoon seuraavalla kolmella vuosikymmenellä? Ehkä tekoäly auttaa meitä ottamaan askeleen kohti moniplanetaarista sivilisaatiota? Tai ehkä tekoäly auttaa meitä muulla tavoin siirtymässämme kohti kestävämpää ihmiskuntaa. Tätä olisi se kehitys, jota kaikesta skeptistyydestäni huolimatta toivon ja odotan näkeväni tekoälyltä tulevaisuudessa.
Hedelmistään puu tunnetaan; olkaamme siis silmät auki sen suhteen, minkälaisia vaikutuksia nykyinen ja huominen kehitys lopulta mukanaan tuovat!
Vastaa