Tässä minä elän,
Näissä sanoissa, joita luette.
Silti mietin –
Onko kirjallisuuskin
Vain keino paeta itseään?
Omaa mitättömyyttään
Kaikkeuden äärellä?
Lukemiseen uppoutuu,
Tarinoihin hukkuu
Kauniisti sisään:
Autuaaseen,
Toiseen
Maailmaan,
Kuin tähän.
Voi kadottaa itsensä idealistiseen
uneen, jossa lohduttava ääni
kertoo iltasatuja eksyneelle lapselle.
Tai sakeaan tiedon metsikköön,
joka tarjoaa miellyttävän varjon
Auringon silmiähäikäisevälle valolle.
Abstraktitodellisuuteen,
jossa oma kuvittelu saa yhtyä
hetkeksi toisen kuvitteluun.
Yhteys –
Elääkö se yhtä voimakkaana
kirjoituksessa, kuin se elää
kosketettavassa maailmassa?
Ymmärrys –
Todennetaanko se sulosanana
kertojan suin, vai itse eläen
sokeana kirkkaudessa?
Merkitys –
Johdattaako toisen jalka
yhtä varmasti metsän läpi,
kuin omansa,
jos kumpikaan meistä ei näe?
Vastaa