Parmigianino – Self-Portrait in a Convex Mirror (1523–24)
Kutsun sinua.
Kutsutko minua?
Katson peilikuvaa,
Katsotko minua?
Särjen peilisi sirpaleiksi,
Heijastavaksi tomuksi.
–
Itsesi näet niistä
Miljoonista
Osasista,
Kun
Valo
Iskee
Silmiisi
Jokaisesta
Suunnastaan
.
Häkellyt
Häikäistyttyäsi
Häviämättömään
Elämään.
Suojele sitä,
Mikä on pyhää
–
Vaistoasi,
Omaatuntoasi,
Hyvettä kantavia
Näkökulmiasi.
Olethan
Silloin
Sirun
Kuvaa
Suurempi
.
English translation:
I’m calling you.
Are you calling me?
I’m looking at the mirror,
Are you looking at me?
Your mirror shatters into fragments,
Into reflective dust.
—
You see yourself in those
Millions of
Shards,
When
The
Light
Venerates
Your potential
From every direction
.
You
Are dazzled,
And bewildered
By the unfading,
By the Life.
Protect what
Is sacred
—
Your instinct,
Your conscience,
Your virtuous
Perspectives.
Then
You are
Greater
Than
The image
In the fragment
.
Vastaa