Ivan Aivazovsky – Ice Mountains in the Arctic, 1870
Tahtomatta mitään
Kassandra: ”No – toiminko muka väärin? Jos huomaan epäkohdan, enkö saa edes siitä sanoa?”
Solon: ”Olit oikeassa, mutta toimit röyhkeästi. Oikeassa oleminen ei suo oikeutta kohdella toisia huonosti. Auktoriteetin mukana tulee vastuu, jota on viljeltävä herkällä kädellä.”
Kassandra: ”Kiitos, että suljit oven ja siten pakotit minut oppimaan. Valta nousee minulla herkästi hattuun. Siksi pyysinkin oppimaan nöyryyttä – kiitos, että opetat minua.”
Solon: ”Kelle on paljon annettu, häneltä paljon myös vaaditaan.”
Kassandra: ”Ymmärrän sen. Ymmärrän täysin. Olkoon tämä siis opetus minulle – vihattuna ja väärinymmärrettynäkin, säilytän kunnioitukseni ja nöyryyteni. En ala vihaamaan, enkä menetä itsehillintääni. Otan toisen näkökulman huomioon samalla, kun tuon omani esille, enkä pidä yhtä toista parempana.”
Solon: ”Juuri näin – kompromissi on yleensä paras ratkaisu. Sitä ei voi syntyä, ellei arvoasetelma ole neutraali. Välillä on astuttava alemmas, jotta yhteisymmärrys voidaan löytää.
Mikäli tahdot olla ”Aurinko”, sinun on oltava tahtomatta mitään. Tahtoon kuuluu oikeassa olemisen kaipuu – luovu siitäkin, vaikka et edes toimisi egostasi käsin.”
Kassandra: ”Jos en enää tahdo mitään, mihin asemaan joudun? Tuleeko minusta ovimatto, johon pyyhitään jalat? Tuleeko minusta gaselli, jonka niskaan leijona upottaa hampaansa verenhimossaan?”
Solon: ”Ollessasi lähempänä ei-mitään olet lähempänä kaikkeutta. Siihen kukaan ei voi kohdistaa vihaa, välinpitämättömyyttä tai tuhoa – sillä silloin ei ole enää olemassa mitään kohdetta, vaan ainoastaan puhdas luonnonilmiö.
Kuinka leijona voisi koskaan tappaa hurrikaanin, tai ihminen polkea kengänpohjiaan tulivuorenpurkaukseen, tai kukaan koskettaa avaruuden tyhjiötä?”
Kassandra: ”Tämäkö on se suunta, jota kohti pyrin? Olemaan olemassa niin voimakkaasti ja laajasti, että kaikki inhimillinen kalpenee sen rinnalla, mitä edustan?”
Solon: ”Käytät huonoa sanavalintaa, mutta ajatuksesi on oikein. Inhimillinen ei kalpene rinnallasi, vaan tulee osaksi rintaasi. Olet inhimillinen luonnonvoima, jonka kaikki tunnustavat. Kukaan ei asetu enää vastaasi, koska ei ole enää ketään, jota vastaan asettua – olet tahdotta olemassa, harmoniassa kaiken olevan kanssa parhaan kykysi mukaan, osana sitä järjestystä, jota mikään ei voi ikinä järkyttää.
Ansaitse elämäsi,
Ja ansaitse kohtalosi.”
Kassandra: ”Ymmärräthän, kuinka paljon minuun sattuu? Ymmärräthän, että minä uhraan tahtoni myötä oman elämäni?
Minä pakotan itseni tekemään sitä, mitä pidän mahdottomana – ylittämään pelkoni, nolaamaan itseni kehityksen tähden, olemaan hullu kaikkien silmissä. Minä olen valmis jopa kuolemaan sen korkeimman hyvän tähden, jota kohti kurotan –
Palkaksi saan vain vihan, kaltoinkohtelun, syrjinnän ja loputtoman ulkopuolisuuden tunteen.
Saan nämä siitä huolimatta, vaikka tiedän syvimmässä olemuksessani, että se mitä teen on oikein.”
Solon: ”Kapea tie on vieras kulkea, mutta yksin se voi johdattaa pois pimeydestä. Auringolla ei ole ketään, mutta silti se kykenee luomaan kaiken tuntemamme elämän. Avaruudella ei ole mitään, mutta siellä kaikki elää.
Ken uhraa elämänsä tämän aatteen tähden, tulee löytämään elämän.”
English translation:
Without wanting anything
Cassandra: “No—how am I supposed to have done wrong? If I notice something amiss, am I not even allowed to speak of it?”
Solon: “You were right, but you acted arrogantly. Being right does not grant you the right to treat others poorly. With authority comes responsibility, which must be cultivated with a gentle hand.”
Cassandra: “Thank you for closing the door and thus forcing me to learn. Power goes to my head easily. That is why I asked to learn humility—thank you for teaching me.”
Solon: “To whom much has been given, much shall also be required.”
Cassandra: “I understand. I understand completely. Let this, then, be a lesson to me—even hated and misunderstood, I shall retain my respect and my humility. I will not begin to hate, nor will I lose my self-control. I will take the other perspective into account even as I present my own, and I will not hold one above the other.”
Solon: “Precisely so—compromise is often the best solution. It cannot arise unless the hierarchy of values is neutral. At times, one must step down in order to find mutual understanding.
If you wish to be the ‘Sun,’ you must desire nothing. The desire to be right is itself part of desire—relinquish that as well, even if you do not act from ego.”
Cassandra: “If I no longer desire anything, what position will that leave me in? Will I become a doormat for others to wipe their feet upon? Will I become a gazelle, with a lion sinking its teeth into my neck in its thirst of blood?”
Solon: “The closer you are to nothing, the closer you are to everything. No one can direct hatred, indifference, or destruction toward that—for then there is no longer any object to which it can be directed, but only a pure phenomenon of nature.
How could a lion ever kill a hurricane, or a human being stamp their feet against a volcanic eruption, or anyone touch the vacuum of space?”
Cassandra: “Is this the direction in which I am striving? To exist so powerfully and so expansively that everything human pales beside what I represent?”
Solon: “You use a poor choice of words, but your thought is correct. The human does not pale beside you, but becomes part of your breast. You are a human force of nature, acknowledged by all. No one will set themselves against you any longer, because there will no longer be anyone against whom to set oneself—you simply exist without will, in harmony with all that is, to the best of your ability, as part of that order which nothing can ever disturb.
Earn your life,
And earn your fate.”
Cassandra: “You understand how much this hurts me, do you not? You understand that in sacrificing my will, I am sacrificing my own life?
I force myself to do what I consider impossible—to overcome my fears, to humiliate myself for the sake of growth, to be a madman in the eyes of everyone. I am even willing to die for the sake of the highest good toward which I strive—
In return, I receive only hatred, mistreatment, discrimination, and the endless feeling of being an outsider.
I receive all this despite knowing, in the deepest part of my being, that what I am doing is right.”
Solon: “The narrow path is a strange one to walk, but alone it may lead you out of darkness. The Sun has no one, yet it is capable of creating all the life we know. Space has nothing, yet there all things live.
Whoever sacrifices their life for the sake of this ideal, shall find life.”
Vastaa