Caspar David Friedrich – Kylämaisema aamunvalossa (Yksinäinen puu), 1822
Kasvamatta kasvaa
Physis: Luonnon laki on tämä – se mikä ei kasva, kehity tai hyödytä muita, kuolee.
Logos: Huomaan ilmeestäsi: oletko muka mielestäsi kasvanut niin, että et ymmärrä enää, kuinka hyödyttää muita?
Katso taaksesi. Viikatemies koputtaa jo oveesi – kasvatko vielä vai polvistutko jo sille tasolle, jossa voit tuottaa hedelmää, josta muu maailmakin saa nauttia?
Physis: Minä en tiedä, millaisesta hedelmästä maailma voi saada ravintoa. Minä kasvan vain oman luontoni mukaan. Käskemällä ohdaketta et saa sitä koskaan muuttumaan omenapuuksi.
Ohdake kasvaa kohti valoa peittäen varjoonsa muun elämän, eikä se tuota minkäänlaista hedelmää. Kukaan ei hyödy siitä, sillä se on itsekkäämpi, kuin muut naapurustonsa kasvit.
Logos: Mutta mehiläinenhän voi pölyttää ohdakkeen ja löytää sen kukinnosta sille edullista mettä ja siitepölyä.
Samalla ohdakkeen elämä saa merkityksellisen tarkoituksen.
Physis: Aivan! Eli sekin, mikä näyttää yhden silmään merkityksettömältä, omaa ansaitusti paikkansa ekosysteemissään? Ja – ohdakehan ei itse edes ymmärrä, mitä hyötyä siitä on muille. Silti joku löytää sen olemassaolosta arvoa.
Logos: Kaikki, mikä ei palvele ekosysteemiään jollain tapaa, kuolee, tai on jo kuollut, kuten mainitsitkin. Ohdaketta ei olisi, ellei sillä olisi paikkaansa ekosysteemissä.
Physis: Kaikki eivät varmaankaan voi olla suurinta hyvää tuottavia olentoja – omaa luontoaan ei kaiketi voi muuttaa. Ohdakkeet pysyvät ohdakkeina ja omenapuut omenapuina.
Silti tulee jokaisen pyrkiä kykynsä mukaan etsimään se tapa, jolla voi yksilöllisesti palvella itseään korkeampaa järjestystä. Siihen kuuluu, että pyrkii ottamaan erilaisia ja vieraita näkökulmia huomioon toiminnassaan – tiettyjen rajojen puitteissa, tietenkin. Niin, etteivät ne haittaa oman luonnon pyrkimystä itsensä toteuttamiseen.
Logos: Se on luonnon laki. Sopeudu siihen, tai katoat sen kierrosta.
English translation:
Growing Without Growing
Physis: This is the law of nature—whatever does not grow, develop, or benefit others, dies.
Logos: I can tell by the look on your face: do you really think you have grown so much that you no longer understand how to benefit others?
Look behind you. The Reaper is already knocking at your door—will you continue to grow, or will you kneel down to the level at which you can bear fruit for the whole world to enjoy?
Physis: I do not know what kind of fruit the world can draw nourishment from. I grow only according to my own nature. You can never make a thistle into an apple tree simply by commanding it to change.
A thistle grows toward the light, casting its shadow over the life around it, and bears no fruit of its own. No one benefits from it, for it is more selfish than the other plants in its neighborhood.
Logos: But a bee can pollinate a thistle and find nectar in its flower that is beneficial to itself.
The thistle’s life thereby acquires a meaningful purpose.
Physis: I see! So even that which appears meaningless to one person has a rightful place within its ecosystem? Furthermore—a thistle cannot comprehend its value within the greater whole it inhabits. Still, it has value for other beings.
Logos: Everything that does not serve its ecosystem in some way dies, or is already dead, as you yourself pointed out. There would be no thistle if it had no place within its ecosystem.
Physis: So not everyone can be an organism that produces the greatest good—one’s own nature cannot simply be changed. Thistles remain thistles, and apple trees remain apple trees.
And yet each of us must seek the way in which we can, individually, and to the best of our ability, serve an order higher than ourselves. That includes striving to take different and unfamiliar perspectives into account in our actions—within certain limits, of course. Not in such a way that they hinder the striving of our own nature to fulfill itself.
Logos: That is the law of nature. Adapt to it, or disappear from its cycle.
Vastaa