Joseph Farquharson, The Shortening Winter’s Day is near a Close, 1903
Symbolit ja symbolinen ajattelu
Omassa ajattelussani on tapahtunut kuluneen muutaman vuoden aikana käänne kohti symbolisempaa luonnetta. Tämä on ollut myös selvästi esillä aikaisemmissa tänne julkaisemissani kirjoituksissa – pyrin seuraavaksi purkamaan, mitä tarkalleen ottaen ymmärrän symbolisella ajattelulla, mitä vaaroja ja haittoja siihen voi liittyä ja kuinka symbolista ajattelua on mahdollista käyttää tutkimuksessa suuntaa-antavana työkaluna.
Symboli tarkoittaa merkkiä, joka edustaa jotakin asiaa. Näemme symboleita joka paikassa päivittäisessä elämässämme – esimerkiksi risti, liikennemerkki tai vaikkapa julkisen wc:n oveen maalattu tikku-ukko ovat kaikille tuttuja symboleja. Symbolien voima piilee suurelta osin siinä, että ne voivat merkitä ihmisille hyvin erilaisia asioita. Suomen lippu on esimerkki voimakkaasta symbolista, joka yhdistää ihmisiä, vaikka ihmiset saattavatkin tulkita sen merkityksiä monilla eri tavoilla. Toisille se voi tarkoittaa rauhaa, toisille turvaa, toisille luontoa, toisille kotia ja toisille uusia mahdollisuuksia – sama symboli kerää alleen monenlaisia tulkintoja ja kokoaa juuri sen vuoksi ihmisiä yhteen.
Taide on täynnä symboliikkaa. Olen oppinut taidetta tehdessäni, että parhaat teokset ovat sellaisia, jotka eivät selitä asioita liialti auki – niitä voi palata tarkastelemaan yhä uudelleen ja uudelleen, ja jokaisella kerralla voi löytää teoksesta uusia merkityskerroksia. Sitä tarkoitusta varten yritin kirjoittaa edellisen runoni Oktaedri, jonka erilaisia ”fasetteja” voitte halutessanne käydä etsimässä. Useat ihmiset voivat löytää hyvästä teoksesta erilaisia ja syvällisiä tulkintoja – teoksen laatu kytkeytyy siis mielestäni suurelta osin sen sisältämän symboliverkoston rakenteelliseen johdonmukaisuuteen. Mikäli teos on laadukas, ihmiset voivat tarkastella sitä hedelmällisesti useista eri näkökulmista.
Symbolinen ajattelu on puolestaan juuri sitä, miltä se kuulostaakin – symbolien hyödyntämistä omassa ajattelussa. Tarkoitan symbolisella ajattelulla tarkalleen ottaen menetelmää, jossa symbolit toimivat hypoteeseja synnyttävinä heuristiikkoina, eivät tutkimuksen todisteina. Mieli alkaa symbolisessa ajattelussa huomata yhteyksiä asioiden välille, jotka eivät ole kausaalisia eli syy-seuraussuhteeseen perustuvia, vaan semanttisia eli merkityksiin ja tulkintoihin liittyviä.
Tämä esimerkki havainnollistaa symbolisen ajattelumallin eroa yleisimpään ja tutuimpaan ajattelumalliin: kausaalinen logiikka sanoo, että jos kopautan polvea vasaralla, tapahtumasta syntyy välitön reaktio. Jalanheilautus on seurausta vasaralla kopauttamisesta (ja sähköimpulssin kulkemisesta hermostossa sekä lihasten normaalista toiminnasta). Symbolinen ajattelu sanoo puolestaan esimerkiksi, että jos näen ylösalaisen kolmion, minun on väistettävä muita autoilijoita. Kolmiosymboli vaikuttaa toimintaan, mutta ei yhtä järkähtämättömästi tai suoraan kuin vasaralla kopauttamisen synnyttämän reaktion tapauksessa. Ero on siis siinä, että ensin mainitussa seuraus on välttämätön jatke syylle; toiseksi mainitussa seuraus on luonteeltaan opittu ja ehdollinen.
Painotan vielä sitä, että symbolisen ajattelun tapauksessa seuraus riippuu siitä, mitä on oppinut – siis kulttuurisesta tottumuksesta eli akkulturaatiosta. Myös itse symbolin ilmenemispaikka voi vaikuttaa sen tulkintaan – ylösalaisin olevan kolmion näkeminen natsien keskitysleirillä olisi merkinnyt ennemmin vankitunnusta kuin väistämisvelvollisuutta.
Itse ymmärrän, että symbolinen ajattelu on hyödyllistä pienissä määrissä, mutta siihen ei saa uppoutua liialti – se on jokseenkin vaarallista. Tarkasti sanottuna, vaara liittyy siihen, että symboleita aletaan pitää universaaleina totuuksina eikä puhtaina subjektiivisina ehdotuksina.
Mikäli symboleita aletaan pitää universaaleina totuuksina tai niiden välisiä yhteyksiä välttämättöminä, ajattelu menettää helposti kykynsä erottaa hypoteesit, tulkinnat ja todistusaineiston toisistaan. Tällöin on vaarana, että mieli alkaa nähdä merkityksellisiä yhteyksiä kaikkialla – myös siellä, missä niitä ei ole. Symbolinen ajattelu muuttuu silloin heuristisesta työkalusta itseään vahvistavaksi maailmanselitykseksi. Hyvä symbolinen ajattelu ei pyri vahvistamaan itseään, vaan altistamaan omat intuitionsa mahdolliselle kumoutumiselle.
Symbolinen ajattelu tutkijan työkaluna
Olen puhunut toistaiseksi lipuista ja liikennemerkeistä, mutta symboleja voi löytää aivan kaikkialta – niiden ei tarvitse olla ”ihmisten tekemiä” ollakseen hyödyllisiä. Avaan seuraavaksi tällaista laajempaa symbolisen ajattelun tapaa, jonka olen kokenut hedelmälliseksi, vaihe vaiheelta etenevän esimerkin avulla. Näin nykyinen symbolinen ajatteluni toimii pähkinänkuoressa:
- Aluksi huomaan rakenteellisia ja merkitykseen liittyviä samankaltaisuuksia kahden olion välillä. Yksi päivä mieleeni juolahti esimerkiksi, että psykologinen narsisti ja myrkkykatko ovat monella tapaa samanlaisia – molemmat ovat ”myrkyllisiä”, eli vaikutukseltaan tuhoavia. Molemmat ovat myös ”salakavalia” ja niiden todellinen luonne kätkeytyy vaarattoman näköisen ulkokuoren tai ”kulissin” taakse. Molemmat halvaannuttavat uhrinsa ennen kuin vievät tältä elämänvoiman. Molemmat pyrkivät kohoamaan ympäristössään korkeammalle kuin muu elämä… Ja niin edelleen.
Symbolin ilmaantuminen – tässä tapauksessa myrkkykatkon – tapahtuu alitajuisesti. Selvennän tätä prosessia hieman: myrkkykatkon ajatus ilmestyi mieleeni, kun tapasin pitkästä aikaa erään ihmisen, jota olin epäillyt narsistiksi. Sillä, onko tuo henkilö todellisuudessa narsisti vai ei, ei ole tulevien ajatusteni kannalta väliä – suhtaudun äärimmäisellä varovaisuudella ihmisten diagnosoimiseen, koska en ole siihen virallisesti koulutettu. Alitajuntani näyttäisi kuitenkin ehdottaneen juuri tällaista tulkintalinjaa.
Kysymys kuuluukin: miksi alitajuntani tuotti juuri myrkkykatkon symbolin, eikä esim. päivänkakkaran, suden tai minkä tahansa muun vastaavan symbolia kohdatessani kyseisen ihmisen – ja miksi jälkeenpäin analysoidessani tuota symbolia, löydän siitä yhä syvempiä merkityksiä, tulkintoja ja yhteyksiä?
- Tässä vaiheessa symbolisen ajattelun voima alkaa näkyä entistä selkeämmin: olin nyt muodostanut mielessäni semanttisen tai rakenteellisen yhteyden myrkkykatkon ja narsismin välille. Sitten huomasin saman yhteyden muualla – ajatteluni jatkui suunnilleen näin: Sokrates kuoli siihen, että hänelle juotettiin myrkkykatkomalja, ja antiikin Ateena Sokrateen oikeudenkäynnin ja teloituksen aikaan vaikutti olevan jokseenkin ”narsistimainen” – se oli kokenut nöyryyttävän tappion peloponnesolaissodassa, jonka synnyttämää häpeää kaupunkivaltio pyrki peittelemään. Ateena oli siihen aikaan ulkoisesti vaikuttava, mutta kyseessä oli vain kulissi. Totuuden ääni, kuten Sokrates, joka näki kulissin läpi, koettiin uhaksi ja hänet teloitettiin sen vuoksi – samaan tapaan kuin narsisti pyrkii tuhoamaan tai hävittämään ihmisen, joka näkee hänen lävitseen.
Tässä kohdin minun on painotettava samaa asiaa, josta olen jo maininnut – symbolia ei saa käyttää todisteena. Sen on oltava karkea, suuntaa-antava heuristinen työkalu, joka osoittaa, mitä voisi tutkia perusteellisemmin. En esimerkiksi väitä, että Sokrateen juoma, joka oli juuri myrkkykatkomalja, olisi ollut seurausta Ateenan kollektiivisesta ”narsismista” – siihen ei olisi mitään todistettavia perusteita. Jos muotoilisin tämän aiheen esimerkiksi hermeneuttiseksi tai psykologis-historialliseksi tutkimukseksi, niin mielestäni se olisi järkevää rakentaa suurin piirtein näin:
- Aluksi määritetään selkeät tutkimuskysymykset – esimerkiksi: pyrkikö antiikin Ateena esittämään paisutellun kuvan itsestään tai peittelemään häpeää? Jos pyrki, mitä keinoja se käytti? Entä kuinka hyvin esimerkiksi René Girardin syntipukkiteoria kykenisi selittämään Sokrateen teloituksen piirteitä verrattuna vaihtoehtoisiin historiallisiin selitysmalleihin?
Näin vältettäisiin pahimmat anakronismit ja yksilöpsykologian rinnastaminen yhteiskuntatasolle. Huomaa myös, että myrkkykatkon symboli on kokonaan kadonnut analyyttisestä tutkimusvaiheesta – se palveli tarkoituksensa jo auttaessaan löytämään mahdollisia yhteyksiä, joita varsinainen tutkimus pyrkisi tekemään näkyviksi ja hyvin perustelluiksi. Tätä juuri tarkoitan sillä, että symboli voi antaa suunnan, mutta sitä ei tule käyttää todisteena. Rakenteellisen analogian kannalta keskeisimmät piirteet on tunnistettu alustavasti – tutkimuksen tehtävä on selvittää niiden lopullinen kestävyys.
Vastaa